1.2.3.4.5.6.7.8.9.10

Aloitan nyt vaikka siitä, että en oikeasti keksinyt tälle tekstille parempaa otsikkoa. En ees tiiä mistä kirjoittaisin, mutta oli vaan jotenkin pakko kirjoittaa edes jostain. Tää joululoma on ollut ainakin tähän asti aika surkea. Oonhan mä toki viettänyt pari yötä Nellillä, mutta loput ajasta oon ollut himassa, enkä oikeen oo saanu mitään edes aikaiseksi.Musta tuntuu, että mitä vanhemmaks tulee ni sit vähemmän on tekemistä, vaikka eiks sen pitäis mennä just toisinpäin.
               Tänään tuli taas äitin kanssa puheeksi opiskelupaikka. Sanoin, että kun opo ei ole vieläkään vastannut mun viestiin vaikka lähetin sen noin 3vk sitten.. On aina niin kiva kun koulu hoitaa asiat kunnolla. No mutta takas asiaan. Äiti kysyi, että olenko vielä hakemassa helmikuun yhteishaussa uuteen kouluun ja valitettavasti joutusin vastaamaan sille, että joo kyllä mä oon hakemassa, mutta se ei ratkase vielä mitään, koska osa musta haluaa jäädä ypäjälle ja osa kaipaa kotiin. En tosiaan tiedä mihin olen hakemassa, mutta tässä on nyt vielä aikaa miettiä sitäkin, joten ei siitä sen enempää.
                Kohta on jouluaatto, vaikka ei yhtään tunnu siltä. Jotenkin outoa koska vielä muutama vuosi takaperin oli perhosia vatsassa kun joulukuu alkoi ja sai ruveta availemaan kalenterin luukkuja, mutta nyt hyvä kun tuskin on edes muistanut koko joulukuuta tai kiinnittänyt siihen mitään huomiota sen enempää. En oikeastaan ole toivonut ees mitään joululahjoja. Tiedän vaan, että saan uudet ratsastushousut ja saapaslaukun. Ei mulla oikeen ole mitään mitä tarvitsisin. Ostan mielummin itse, kun tulee tarve saada jotain. Meille tulee joulua juhlimaan meidän oma perhe tietysti, eli äiti, iskä, Essi ja Alex ja sitten mummi, vaari, isoäiti, Hanna ja Olivia ainakin. Muista en sitten tiedäkkään.
                Kohta on joululomakin ohi. Mulla on enään 5 päivää lomaa jäljellä.. Apua. Mulla on kyllä ollut monta kertaa jo tän loman ajan tunne, että kumpa olisin ypäjällä. Yleensä en omista tätä tunnetta, mutta nyt se on tullut muutaman kerran esiin.
                Olen katsonut myös omaa kämppää ja miettinyt millä tavalla sisustaisin sen ja millaisen siitä haluaisin. Itseasiassa mulla on pukille kolme toivetta. 1. oma koti, 2. Hevonen ja 3. auto. Nää lahjat vaan vaatii vähän töitä, jotta ne voi saavuttaa
                Tää postaus oli nyt aika sekalainen ja puhun vähän kaikenlaista, mutta mulla oli vaan tunne, että pakko  kirjoittaa jotain. Ainiin, jos on jotain ehdotuksia mistä haluatte, että kirjoitan, tai mimmoisia postauksia teen niin ehdotelkaa ihmeessä. Pikku hiljaa koitan koota tämän blogin ympärille porukkaa. Teen tällä viikolla varmaan vielä ainakin yhden postauksen jouluaatosta ja pyhäpäivistä. Itse asiassa ajattelin tehdä aatosta videopostauksen, mutta saa nähdä miten käy. Siihen asti moikka :)

Joululoma

Eilen perjantaina 18.12 meillä alkoi 9 päivän joululoma. Tietysti koska musta on kyse niin auton nokka suuntasi heti kello 12.00 kohti Naantalia. Takas koululle palaan 27 päivä, jolloin mulla alkaa se kuuluisa talliviikko taas, mutta ei siitä nyt sen enempää. Ensimmäiset päivät on nyt mennyt ihan vaan kotona ollessa. Eilen kyllä kävin moikkaamassa Jenniä pitkästä aikaa, koska mun koulun takia ei ole oikein tullu nähtyä. Oli kyllä kiva jutella pitkästä aikaa ja kysellä kuulumisia. Mulla ei oo lomalla mitään ihmeellisiä suunnitelmia. Oon varmaan aika pitkälti kotona ja nellin kanssa. Toivottavasti saan tälle lomalle jotain järkevää tekemistäkin. Ainiin, meillä oli meidän suuntautumisten ryhmien opettajien tunti. Eli siis vinnu on mun ryhmän ohjaaja. Meillä alkaa keväällä jo osittain suuntautumiset, muttei kuitenkaan kokonaan, lopullisesti ne alkaa vasta ensi elokuun alussa. En nyt keksi mitään sen enempää kerrottavaa, koska mulle ei oikeastaan oo tapahtunut mitään erikoista. ,Kirjoitan lisää hetikun tapahtuu jotain ja viimeistään jouluaatosta kirjoitan.

Tässä muutama kuva vielä tämän viikon ratsasteluista.

Nää kuvat on Vekulista, jonka kanssa vauhtia riittää, niinkuin kuvista näkyy XD

-Kiitz-

Vapaa viikonloppu😝

Heippa! 

Tässä sängyllä maatessani kun uni ei kerran tule ni päätin ruveta kirjoittamaan. Oon tällä hetkellä Naantalissa viettämässä vapaata viikonloppua koulusta ja tää on kyllä ollu ihan huippu viikonloppu tähän mennessä. Eilen oltiin kaverin mökillä ja tänään ollaan vaan oltu Nellin luona chillaamassa, kattomassa sinkkuelämää ja tietysti me ollaan kans syöty hyvin. Huomenna olis tiedossa shoppailu reissu myllyyn. Aateltiin kans käydä syömässä jossain ravintolassa. Illalla koittaa taas paluu koululle ja on ihanaa mennä kun tietää että on vaan 5 päivää siellä ja sen jälkeen 9 päivän loma. Jouluaaton saan sentään olla kotona, mutta uutenavuotena pitäis olla koulussa, koska talliviikko, mutta koska musta on kyse niin oon Naantalissa. Nyt on pakko koittaa saada unta. Öitä❤️

Kaikki ei aina mene niinkuin haluaisi

Eilen sunnuntaina mulla oli taas edessä paluu opistolle. Lähdettiin iskän kanssa naantalista ajamaan vähän viiden jälkeen ja napattiin Anni kyytiin raision ikealta. Himassa mulla oli jo semmonen olo, että ei tunnu luontevalta ja oikealta lähteä pois naantalista kauas perheestä ja kavereista. Oon aina ollut tosi kiintynyt läheisiin ihmisiin ja päivä päivältä mua alkaa vaan kaduttamaan, että mitä jos tää sittenkin oli virhe lähteä näin kauas. Joka kerta kun lähden täältä pois, niin elämä hymyilee ja kaikki on hyvin, mutta kun koittaa se helvetin sunnuntai niin kaikki on päin jotain ja joudun tulemaan tänne naama väärinpäin. Musta ei ilmeisesti ole vaan käymään täällä koulua. Tottakai onhan täälläkin tärkeitä ihmisiä joiden kanssa haluan olla tekemisissä, mutta kotona kuitenkin on ne maailman tärkeimmät ihmiset joiden kanssa haluaa olla joka päivä. On kans yksi asia mitä olen pohtinut. Jos kerran en halua tehdä tästä ammattia, ja pitää tän harrastuksena, niin miksi mun pitäisi tuhlata kolme vuotta mun elämästä asiaan, mistä ei ikinä tule mulle niin tärkeä, että haluaisin tehdä tätä sen kolmen vuoden jälkeenkin. Okei mo joo mä oon jo vuoden jäljessä oman ikäisistäni, koska kävin ammattistartin ja jos nyt lopetan niin mitä sitten? Yhteishaku on vasta helmikuusa. Uudet opiskelijat alottaa melkeen vuoden päästä koulut... Mitä mä siihen saakka oikein tekisin. No sit on tietysti oppisopimus mahdollisuus. Senhän nyt voi aloittaa oikeastaan milloin vaan jos vaan löydän työpaikan. Mieluusti kyllä jatkaisin vaikka tätäkin alaa, jos vaan löytyy jokin talli joka ottaisi oppisopimuksella töihin. Isoin asia tässä on se, että haluan asua kotona. Mikään ei ole niin tärkeetä. Mulla on vaan semmoinen ongelma, että en oikein tiiä miten tästäkin puhuisi porukoille. Tuntuu vaan, että tuotan niille taas pettymyksen ja ne joutuu taas huolehtimaan hirveästi, että mä saan paikan opiskella ja, että elämä luistaa. No musta nyt tuntuu, että hoen tässä koko ajan samaa asiaa, joten lopetan nyt. Mun pointti tuli varmaa selväksi. Sen vielä sanon, että älkää ikinä hakeko ypäjän hevosopistoon kouluun ellette ole valmiita muuttamaan oikeasti pois ja tekemään kaikkien likaisimmat työt. Täällä niitä meinaan saa tehä, vaikka kaikkien puolesta.

- Kiitos-

Dreams come true

Nyt on taas kulunut viime postauksesta muutama viikko, Joten nyt on kai aika jo kirjoittaa kuulumisia. Meillä oli suuntautumisten soveltuvuuskokeet. Itse hain ratsahevosen peruskoulutus linjalle eli remaplle ja harrastepalvelu puolelle eli hhp:lle. Koitti päivä kun ihmisille alkoi tulemaan wilmassa viestejä. että mihin he pääsivät. Olin suoraansanottuna paskat housussa, kun en itse ollut saanu vielä mitään tietoa. Olin varma etten pääsisi mihinkään. Lähdetiin muutaman kaverin kanssa käymään kaupassa ja kun pääsin autoon kännykkä piippasi. Nyt se tuli sain vihdoin tietää mihin pääsin. Sanoin Annille etten varmasti avaa viestiä, mutta pakko se oli. Avasin viestin ja menin ihan sanattomaksi! Pikku hiljaa onnenkyyneleet alkoi valua silmistä ja tajusin, että se mitä olin tänne tullut hakemaan oli vihdoin toteutunut. Pääsin nimittäin rempalle. Olen vieläkin vähän hämmentynyt. Ensiksi pääsen kouluun johon vaikea päästä ja olla yksi niistä harvoista, jotka sinne pääsee ja vielä sen jälkeen pääsen koulun varmaati suosituimmalle linjalle. Ei voisi paremmin mennä. No siihen loppui se ilo. Meidän luokalla on tosi huono luokkahenki ja meillä on aika paljon riitoja. Viiminen viikko me ollaan pelkästään tapeltu ja tiuskittu toisillemme. Nyt vihdoin aurinko alkaa taas paistamaan risukasaan.. Meillä oli eilen itsenäisyyspäivä tanssiaiset. Parolasta tuli varusmiehiä tanssittamaan meitä. Oli ainakin jotain katseltavaa. No ei vaiskaan XD. Eipä tässä muutaman viikon aikana mitään muuta olekkaan tapahtunut. Nyt olen kotona lomalla ja ottamassa tästäkin lomasta kaiken ilon irti. Huomenna meillä on kavereiden kanssa pikkujoulut ja päästääv pitämään hauskaa. 

HYVÄÄ JOULUN ODOTUSTA KAIKILLE!

Saatiin jopa hetken aikaa nauttia lumesta ja pakkasesta!

Liikkatunnin pärinäaika xd

Ruoka-aika 

Estekisat

Nyt mulla on aikaa kirjoittaa tätäkin vihdoin. Tänään 20.11.2015 meillä oli ratsastuskoulun estekisat. Kisat oli tietysti tutussa ja turvallisessa paikassa eli ypäjän hevosopistoalla. Mentii koulun loputtua tallille noin puoli komen aikoihin. Alettiin pikku hiljaa laittamaan ,heppoja kuntoon. Aloitin harjaamalla harjan, hännän ja otsatukan. Tein harjaan ja otsatukkaan nykeröt ja häntään ranskalaisenletin. Nykeröt onnistui paremmin kuin kuvittelin koska hepalla oli tosi paksu harja. Oonikalla oli loimi päällä joten se oli aika puhdas, mutta harjattiin silti se empun kanssa hyvin. Vaihdoin satulaan valoisen huovan ja pesin hevosen sekä omat varusteet jottai näyttäisi siistimmältä. Meidän luokan alu alkoi lähestyä ja menin maneesiin valmiiksi odottelemaan sillä Oonikalla meni ennen minua yksi tyttö 50cm luokan. Menin siis 60cm ja olin luokan eka. Mulla oli tietynlaiset paineet ja kaikkein eniten halusin kovasti puhtaan radan. Oonika tuntui jo selkään noustessa iha hyvältä ja sitähän se olikin. Meillä meni verkka hyvin ja hevonen oli hyvin kuulolla ja oikein yhteistyökykyinen. Mitä muutakaan ratsastaja voisi toivoa?? Tuli meidän vuoro mennä radalle, tervehdin tuomaria ja summeri soi. Siitä se nyt alkoi. Kaikki paineet ja jännitys katosi ja olin niin keskittynyt rataan kuin vain voi olla. Radalla Oonikaa sai pidellä jonkin verran, mutta ei liikaa. Ei ollut tilannetta, että se olisi lähtenyt käsistä, vaan pysyi hyvin hallinnassa. Radan jälkeen sain Marjolta kehuja, että oli oikein siisti rata. Olin ylpeä itsestäni ja hevosesta. Menin vielä hetkeksi kävelemään verkka alueelle ennenkuin päästin toisen ratsastajan selkään. Sain äitiltä ja iskältä kehuja ja he sanoivat, että meni tosi hyvin. Positiivista palautetta on aina kiva saada, mutta negatiivisesta oppii... Seuraavaksi oli luokan palkintojen jako ja sain puhtaan radan alle eli 0vp, Jeeeess!! Tämän jälkeen lähdettiin ajamaan kohti kotia, eli naantalia ja täällä minä nyt istun parhaan kaverini mökin lattialla ja kirjoitan postausta. Mikäs sen parempaa. 

Tässä vielä muutama kuva minusta ja Oonikasta <3

Maybe next time better?

Huh, huh...

Meillä oli nyt aikamoinen viikko. Kolme koetta, joiden aiheet on iha hepreaa, niin ei kauhean hyvin voi mennä. Alkuviikosta oli anatomiankoe, en tajunnut mitään ja joudun uusimaan kokeen maanantaina. En ollut ehkä valmistautunut niin hyvin kuin olisi pitänyt. Seuraavaksi oli vuorossa varusteopin koe. Se meni sentään vähän paremmin. Siitä luultavasti pääsen läpi. Tänään oli viimeinen koe ja kyseessä oli ruokinta. Ensinnäkin perjantai 13 päivän aamu alkoi huonosti. Nukuttiin pommiin, koska ei oltu kuultu herätyskelloa ja skipatattiin vahingossa varsojen vienti aamulla, niin jouduttiin siivoamaan varsojen ja tammojen karsinat.

             Nyt olen kotona ja on muuten ihanaa. Taas alkoi tulla niin paljon draamaa koululla, että pää hajoaa. Liian monta tyttöä liian pienellä alueella ni eihän siellä draamalta säästytä. Nyt on muutaman päivän loma ja koulu tehtäviä on tekemättä, että kai tää viiikonloppu menee niitä tehdessä. No ei sentään kai sitä pitää mennä kavereitakin vähän katsomaan, niitä kun ei nykyään enään niin usein näe. Ensiviikolla on soveltuvuus kokeet ja kisat niin sitten mulla onkin kirjotettavaa tänne. Siihen asti moikka!!